Lennon peruuntumisia, viivästymisiä ja lennolle pääsyn epäämisiä koskevat korvauskysymykset voivat olla mutkikkaita silloin, jos ongelmatilanne aiheutuu EU:n ulkopuolisen lentoyhtiön lentämällä lennolla tai lentoyhteydellä EU-alueen ulkopuolella. Euroopan kuluttajakeskukseen yhteyttä ottavia kuluttajia askarruttaa toisinaan, ovatko he oikeutettuja vaatimaan vakiokorvausta myös näissä tilanteissa ja mihin lentoyhtiöön korvausvaatimus tulisi kohdistaa.
Kuluttajien maanosien tai mannerten väliset lentovaraukset koostuvat usein useammasta kuin yhdestä lennosta, ja operoivia lentoyhtiöitä voi olla samalla lentovarauksella useampia. Lentokokonaisuus voi sisältää myös EU:n ulkopuolisten lentoyhtiöiden operoimia lentoja, ja osa lennoista voidaan lentää kokonaisuudessaan EU-alueen ulkopuolella, kuten Aasiassa tai Yhdysvalloissa.
EU:n lentomatkustajan oikeuksia sovelletaan EU:n alueelta lähteviin koti- ja ulkomaanlentoihin sekä EU:n ulkopuolelta saapuviin EU:n lentoyhtiöiden lentoihin. Sääntöjä sovelletaan myös Norjaan, Sveitsiin ja Islantiin sekä niiden lentoyhtiöihin. Lentoyhtiön vastuuta säännellään EU:n asetuksessa 261/2004 (ylivarausasetus). EU-tuomioistuimen ratkaisukäytännössä on linjattu, että yhden tai useamman liityntälennon sisältänyt yhteen ainoaan varaukseen perustunut lento katsotaan kokonaisuudeksi arvioitaessa matkustajien oikeutta korvaukseen ja ylivarausasetuksen sovellettavuutta arvioidaan alkuperäisen lähtöpaikan ja lopullisen määräpaikan kannalta.
EU-tuomioistuimelta useita ylivarausasetuksen tulkintaa koskevia ennakkoratkaisuja
EU-tuomioistuin on linjannut ennakkoratkaisussa C-561/20 United Airlines, että asetuksen 261/2004 3 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, luettuna yhdessä tämän asetuksen 6 ja 7 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että EU:n lentoyhtiöltä (Lufthansa) tehtyyn yhteen ainoaan varaukseen perustuneen kahdesta suoraan toisiinsa liittyneestä osuudesta koostuneen lennon, joka lähti jäsenvaltion alueella sijainneelta lentoasemalta ja saapui kolmannessa maassa (EU:n ulkopuolella) sijainneelle lentoasemalle tämän kolmannen maan toisen lentoaseman kautta, matkustajalla on oikeus saada koko kyseisen lennon suorittaneelta kolmannen maan lentoyhtiöltä (United Airlines), joka toimi EU:n lentoyhtiön lukuun, korvaus silloin, kun kyseinen matkustaja pääsi lopulliseen määräpaikkaansa kyseisen lennon jälkimmäisen osuuden viivästymisen takia yli kolme tuntia myöhässä.
Ennakkoratkaisun taustalla oli yhdellä ainoalla varauksella saksalaiselta Lufthansalta koostunut lentokokonaisuus, joka sisälsi liityntälennon Brysselistä (Belgia) määräpaikkaan San José (Yhdysvallat) ja johon sisältyi välilasku Newarkin lentoasemalle (Yhdysvallat). Molemmat lennot suoritti yhdysvaltalainen United Airlines ja matkustajat saapuivat määräpaikkaansa 223 minuuttia myöhässä.
EU-tuomioistuin on linjannut ennakkoratkaisussa C-367/20 KLM, että asetuksen 261/2004 5 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa, luettuina yhdessä kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 5 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että kun on kyse yhteen ainoaan varaukseen perustuvasta lennosta, johon liittyy jatkolento, eli kahdesta lennosta muodostuvasta lennosta kolmannessa maassa sijaitsevalta lentoasemalta jäsenvaltiossa sijaitsevalle lentoasemalle toisen jäsenvaltion lentoaseman kautta, lopulliseen määräpaikkaansa vähintään kolme tuntia myöhässä sen vuoksi saapunut matkustaja, että ensimmäinen lento, jonka yhteisten reittitunnusten käyttöä koskevan sopimuksen perusteella suoritti kolmanteen maahan sijoittautunut lentoyhtiö (Delta Airlines), on viivästynyt, voi nostaa kyseiseen asetukseen perustuvan korvauskanteensa jälkimmäisen lennon suorittanutta EU-lentoyhtiötä (KLM) vastaan.
Ennakkoratkaisun taustalla oli alankomaalaiselta KLM:lta tehty lentovaraus, jossa lentokokonaisuuteen sisältyi kaksi lentoa. New Yorkista (Yhdysvallat) Amsterdamiin (Alankomaat) suuntautuvan lennon toteutti yhteisen reittitunnuksen alla yhdysvaltalainen lentoyhtiö Delta Airlines, jonka saapuminen viivästyi siten, etteivät matkustajat päässeet KLM:n alkuperäiselle jatkolennolle Amsterdamista Hampuriin (Saksa), ja he saapuivat sen johdosta määräpaikkaansa yli kolme tuntia myöhässä.
EU-tuomioistuin on linjannut ennakkoratkaisussa C-502/18 České aerolinie, että asetuksen 261/2004 5 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa, tarkasteltuina yhdessä asetuksen 261/2004 3 artiklan 5 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että kun on kyse yhteen ainoaan varaukseen perustuvasta lennosta, johon liittyy jatkolento, eli kahdesta lennosta muodostuvasta lennosta jäsenvaltion alueella sijaitsevalta lentoasemalta jonkin kolmannen maan lentoasemalle muussa kolmannessa maassa sijaitsevan lentoaseman kautta, lopulliseen määräpaikkaansa vähintään kolme tuntia myöhässä sen vuoksi saapunut matkustaja, että jälkimmäinen lento, josta vastasi yhteisten reittitunnusten käyttöä koskevan sopimuksen perusteella kolmanteen maahan sijoittautunut lentoyhtiö (Etihad Airways), on viivästynyt, voi nostaa kyseiseen asetukseen perustuvan vahingonkorvauskanteensa ensimmäisen lennon suorittanutta EU-lentoyhtiötä (České aerolinie) vastaan.
Ennakkoratkaisun taustalla oli tšekkiläiseltä České aerolinielta tehty lentovaraus lennolle Prahasta (Tšekki) Bangkokiin (Thaimaa) Abu Dhabin (Yhdistyneet arabiemiirikunnat) kautta. Ensimmäisen lennon Prahasta Abu Dhabiin suoritti České aerolinie ja se saapui määräpaikkaansa aikataulun mukaisesti. Sen sijaan Abu Dhabista Bangkokiin suuntautunut toinen lento, jonka suoritti yhteisellä reittitunnuksella (code sharing) Etihad Airways (Yhdistyneet arabiemiirikunnat), saapui määräpaikkaansa 488 minuuttia myöhässä.
EU-tuomioistuin on linjannut ennakkoratkaisussa C-537/17 Wegener v. Royal Air Maroc, että asetuksen 261/2004 3 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että kyseistä asetusta sovelletaan matkustajan kuljetukseen, joka tapahtuu yhden ainoan varauksen perusteella ja johon sisältyy – matkustajan jäsenvaltion alueella sijaitsevalta lentoasemalta tapahtuvan lähdön ja tämän kolmannen valtion alueella sijaitsevalle lentoasemalle tapahtuvan saapumisen välillä – suunniteltu välilasku unionin ulkopuolella lentokoneen vaihtoineen. Koneen vaihtaminen välilaskun aikana ei muuta mitenkään sitä tosiseikkaa, että vähintään kahta lentoa, jotka on varattu yhdessä, on pidettävä suoraan toisiinsa liittyvinä lentoina.
Ennakkoratkaisun taustalla oli marokkolaisen Royal Air Marocin kanssa tehty lentokuljetussopimus, joka muodostui yhdestä ainoasta varauksesta, johon sisältyi lento Berliinistä (Saksa) Agadiriin (Marokko) ja välilasku Casablancassa (Marokko) lentokoneen vaihtoineen. Matkustajan Berliinistä Casablancaa kohti lähtevä lento lähti myöhässä ja saavuttuaan Casablancaan Royal Air Maroc eväsi lennolle pääsyn, sillä istuinpaikka oli jo annettu toiselle matkustajalle. Päästyään lopulta toiselle Royal Air Marocin lennolle matkustaja saapui Agadiriin alkuperäiseen aikatauluun nähden neljä tuntia viivästyneenä.
EU-tuomioistuin on linjannut ennakkoratkaisussa C-173/07 Emirates Airlines, että asetuksen 261/2004 3 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava niin, että sitä ei sovelleta sellaisen edestakaisen matkan tilanteessa, jossa EY:n perustamissopimuksen määräysten soveltamisalaan kuuluvalla jäsenvaltion alueella sijaitsevalta lentoasemalta alun perin lähteneet matkustajat palaavat tälle lentoasemalle lennolla, joka lähtee kolmannessa maassa sijaitsevalta lentoasemalta. Tämän säännöksen tulkintaan ei vaikuta se seikka, että meno- ja paluulennosta on tehty yksi ainoa varaus.
Ennakkoratkaisun taustalla oli edestakainen meno- ja paluulennon sisältävä lentovaraus Emirates Airlinesilta (Yhdistyneet arabiemiirikunnat) Düsseldorfista (Saksa) Dubain (Yhdistyneet arabimiirikunnat) kautta Manilaan (Filippiinit). Paluulento Manilasta peruutettiin teknisten ongelmien vuoksi ja matkustajan korvaava lento lähti lopulta Manilasta kaksi vuorokautta viivästyneenä.
Tutustu myös lainsäädäntöä selventäviin yleisohjeisiimme verkkosivuillamme: Lentomatkustaminen – Euroopan kuluttajakeskus Suomessa (ecc.fi)
sekä komission ylivarausasetusta koskevaan tulkintaohjeeseen: Komission tiedonanto
Tämä artikkeli on neljäs ja viimeinen osa uutiskirjeissämme kuluvana vuonna 2023 julkaistavasta lentomatkustajien oikeuksia koskevasta EU-tuomioistuimen ratkaisukäytäntöön keskittyvästä juttusarjasta.
Tämä artikkeli on osa Euroopan kuluttajakeskuksen uutiskirjettä 4/2023.