Lennolle pääsyn epäämisessä on pääsääntöisesti kyse tilanteesta, jossa lentoyhtiö kieltäytyy kuljettamasta matkustajaa vastoin hänen tahtoaan, vaikka matkustaja on ilmoittautunut lennolle ajoissa ja matkustajalla on lennolle vahvistettu varaus. Syynä tähän on yleisimmin lennon ylibuukkaus, eli tilanne, jossa lentoyhtiö on myynyt lennolle enemmän lippuja kuin lentokoneessa olisi käytettävissä olevia paikkoja, ja kaikki samalle lennolle lipun ostaneet eivät mahdu lennolle. Tällöin lentoyhtiön tulee ensisijaisesti etsiä vapaaehtoisia matkustajia, jotka voivat luopua lennostaan. Matkustajat ovat oikeutettuja vakiokorvaukseen sekä lipun hinnan palautukseen tai matkansa uudelleenreititykseen siten, että he pääsevät lopulliseen määräpaikkaansa, sekä kohtuulliseen huolenpitoon heidän odottaessaan uudelleenreititettyä lentoa.
Kuluttajilla ei yleensä ole tarvetta ottaa yhteyttä Euroopan kuluttajakeskukseen tavanomaisissa ylibuukkaustilanteissa, sillä korvauskysymykset tapaavat hoitua lentoyhtiöiden kanssa ongelmitta. Yhteydenottoja saamme kuitenkin monimutkaisemmista lennolle pääsyn epäämistilanteista, joissa on esimerkiksi kyse erimielisyydestä kuluttajan matkustusasiakirjojen asianmukaisuudesta matkustustilanteessa tai siitä, tulkitaanko lentoyhtiön päättämä, muista kuin ylibuukkauksesta johtuva kuluttajan lennolle pääsyn epääminen vakiokorvausoikeuden piiriin kuuluvaksi tilanteeksi. Korvaus lennolle pääsyn epäämisestä koskee myös tilanteita, jotka liittyvät muihin lentoyhtiön toiminnallisiin syihin. Jos lennolle pääsyn epäämiselle on ylivarausasetuksen mukaisia hyväksyttäviä syitä, kuten terveys- tai turvallisuusnäkökohdat tai puutteelliset matkustusasiakirjat, kyse ei ole korvattavasta lennolle pääsyn epäämisestä. Lentoyhtiön vastuuta säännellään EU:n asetuksessa 261/2004 (ylivarausasetus).
Euroopan unionin tuomioistuin on antanut useita ylivarausasetuksen tulkintaa koskevia ennakkoratkaisuja:
EU-tuomioistuin on ennakkoratkaisussa C-321/11 Rodríguez Cachafeiro ja Martínez-Reboredo Varela-Villamor linjannut, että peräkkäisiä matkaosuuksien sisältävien lentojen matkustajille on annettava korvaus lennolle pääsyn epäämisestä silloin, kun tämän syynä on lentoyhtiöstä johtuva ensimmäisen lennon viivästyminen. Korvaus lennolle pääsyn epäämisestä koskee paitsi ylivaraustilanteita myös tilanteita, jotka liittyvät muihin, kuten toiminnallisiin syihin. EU-tuomioistuin on todennut lennolle pääsyn epääminen johtuvan lentoyhtiöstä, joka on joko aiheuttanut itse liikennöimänsä ensimmäisen lennon viivästymisen tai on katsonut virheellisesti, etteivät matkustajat ehtisi ilmoittautumaan ajoissa päästäkseen jatkolennolle, tai se on myynyt lippuja peräkkäisille lennoille, joiden osalta aika siirtyä jälkimmäiselle lennolle oli riittämätön. Lentoyhtiö ei voi laajentaa huomattavasti tilanteita, joissa sillä olisi oikeus evätä hyväksyttävästi matkustajalta pääsy lennolle, eikä toiminnallisiin syihin liittyville lennolle pääsyn epäämisille ei ole hyväksyttäviä syitä, joten ne johtavat asetuksessa annettuihin oikeuksiin.
EU-tuomioistuin on ennakkoratkaisussa C-191/19 Air Nostrum linjannut, ettei matkustajalle ole maksettava korvausta, kun hänellä oli yksi varaus suoraan toisiinsa liittyville lennoille ja kun hänen varaustaan muutettiin vastoin hänen tahtoaan sillä seurauksella, että yhtäältä hän ei päässyt varatun lentomatkan ensimmäiselle lennolle, vaikka lento toteutui, ja toisaalta hänelle annettiin paikka myöhemmälle lennolle, mikä mahdollisti hänen pääsynsä varatun lentomatkan toiselle lennolle ja näin ollen lopulliseen määräpaikkaan saapumisen aikataulun mukaisesti.
EU-tuomioistuin on ennakkoratkaisussa C-354/18 Rusu linjannut, että jos lennolle pääsy evätään lennon tullessa suoritetuksi muulla kuin alun perin tarkoitetulla lentokoneella ja käytettävissä olevien paikkojen vähäisemmän määrän vuosi pääsy lentokoneeseen on evätty, ylivarausasetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaista vakiokorvausta ei ole tarkoitettu korvaamaan palkan menetyksen kaltaista vahinkoa, ja tällainen vahinko voi olla lisäkorvauksen kohteena ylivarausasetuksen 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on määrittää ja arvioida ne seikat, joista kyseinen vahinko muodostuu, sekä mainitusta vahingosta suoritettavan korvauksen laajuus asianmukaisen oikeusperustan nojalla. Ylivarausasetuksen 12 artiklan 1 kohdan toista virkettä on tulkittava siten, että siinä oikeutetaan kansallinen tuomioistuin vähentämään lisäkorvauksesta kyseisen asetuksen nojalla myönnetty korvaus mutta ettei sitä velvoiteta tekemään niin, sillä mainitussa asetuksessa ei määritellä toimivaltaiselle kansalliselle tuomioistuimelle edellytyksiä, joiden perusteella se voisi tehdä tällaisen vähennyksen.
EU-tuomioistuin on ennakkoratkaisussa C-584/18 Blue Air Airline Management solutions linjannut, että lentoyhtiön, joka itse tai lähtöjäsenvaltion lentoasemalla toimivien valtuutettujen edustajiensa ja työntekijöidensä välityksellä epää matkustajalta pääsyn lennolle vetoamalla siihen, että määränpääjäsenvaltion viranomaiset olisivat evänneet maahanpääsyn, ei voida katsoa toimivan mainitun valtion ilmentymänä, joten vahinkoa kärsinyt matkustaja ei voi vedota lähtöjäsenvaltion tuomioistuimessa sen osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseen (EY) N:o 565/2014 saadakseen korvauksen siitä, että hänen oikeuttaan saapua määränpääjäsenvaltion alueelle ilman kyseisen jäsenvaltion antamaa viisumia on loukattu. Ylivarausasetuksen 2 artiklan j alakohtaa on tulkittava siten, että kun lentoyhtiö epää matkustajalta pääsyn lennolle, sillä perusteella, että tämä on väitetysti esittänyt puutteelliset matkustusasiakirjat, kyseinen matkustaja ei menetä tällaisen epäämisen johdosta itsessään mainitussa asetuksessa säädettyä suojaa. Jos kyseinen matkustaja riitauttaa asian, toimivaltaisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida ottamalla huomioon käsiteltävän asian olosuhteet, ovatko mainitun epäämisen syyt kyseisen säännöksen kannalta hyväksyttävät. Ylivarausasetuksen 15 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä matkustajiin sovellettavalle lausekkeelle, joka sisältyy aiemmin julkaistuihin, lentoyhtiön toimintaa tai palveluiden tarjoamista koskeviin yleisiin ehtoihin ja jossa rajoitetaan lentoyhtiön vastuuta tai suljetaan se pois, kun matkustajalta evätään pääsy lennolle hänen matkustusasiakirjojensa väitetyn puutteellisuuden vuoksi ja mainittu matkustaja menettää näin mahdollisen oikeutensa saada korvaus. Unionin oikeutta ja etenkin henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevan yhteisön säännöstön (Schengenin rajasäännöstö (EY) N:o 562/2006) 13 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että lentoyhtiö epää kolmannen maan kansalaiselta pääsyn lennolle vetoamalla siihen, että määränpääjäsenvaltion viranomaiset eivät salli matkustajan pääsyä alueelleen, ilman että kyseisestä pääsyn epäämisestä on tehty kirjallinen ja perusteltu päätös, joka on annettu etukäteen tiedoksi mainitulle kansalaiselle.
Tutustu myös lainsäädäntöä selventäviin yleisohjeisiimme verkkosivuillamme: Lentomatkustaminen – Euroopan kuluttajakeskus Suomessa (ecc.fi)
sekä komission ylivarausasetusta koskevaan tulkintaohjeeseen: Komission tiedonanto
Tämä artikkeli on kolmas osa uutiskirjeissämme kuluvana vuonna 2023 julkaistavasta lentomatkustajien oikeuksia koskevasta EU-tuomioistuimen ratkaisukäytäntöön keskittyvästä juttusarjasta.
Tämä artikkeli on osa Euroopan kuluttajakeskuksen uutiskirjettä 3/2023.