Kuluttajan asuinpaikka ja kansallisuus rajoittavat edelleen kuluttajien mahdollisuuksia hyödyntää täysin EU:n sisämarkkinoita. Palveludirektiivi kieltää syrjinnän; objektiivisin perustein perusteltavissa olevat erilaisen kohtelun edellytykset, esimerkiksi kuluttajan asuinpaikkaan liittyen, ovat kuitenkin sallittuja. Esimerkkejä syrjintään liittyvistä epäilyistä on runsaasti mutta niiden tutkiminen ja niihin puuttuminen on vaikeaa riittävän yksiselitteisten säännösten puuttuessa.
Euroopan kuluttajakeskusten verkoston (ECC-Net) 14.12.2016 julkaisemassa raportissa ”Do Invisible Borders Still Restrict Consumer Access to Services in the EU?” todetaan, että palveludirektiivin säännöksestä huolimatta kuluttajia estetään edelleen täysimääräisesti hyötymästä sisämarkkinoista. Raportin mukaan elinkeinonharjoittajat saattavat kieltäytyä tuotteen toimittamisesta tai kuluttajalle saatetaan tarjota tuotteita eri hinnoilla heidän kansallisuudestaan tai asuinpaikastaan riippuen.
Palveludirektiivi on ollut tärkeä edistysaskel kehitettäessä sisämarkkinoiden toimintaa. Kuitenkin Euroopan kuluttajakeskusten kuluttajilta saamat valitukset vahvistavat käsitystä, että syrjimättömyysperiaate ei ole ollut tehokas taistelussa perusteetonta palvelujen erilaista tarjoamista vastaan eikä se ole vähentänyt oikeudellista epävarmuutta. Jotkut elinkeinonharjoittajat ovat luoneet keinotekoisia esteitä ja rajoituksille annetut syyt ovat usein perusteettomia.
Raportin mukaan syrjinnästä valittivat eniten kuluttajat Itävallasta, Italiasta ja Irlannista. Valtaosa tapauksista liittyi kuluttajien kotipaikan, ei niinkään kansallisuuden pohjalta kohtaamaan syrjintään.
Tapausesimerkkejä raportista
- Italialainen kuluttaja yritti varata loman Italiassa verkkosivulta, jonka omisti saksalainen elinkeinoharjoittaja. Kuluttajaa vaadittiin antamaan osoite Saksassa, eikä hän siksi voinut tehdä online-varausta.
- Irlantilainen kuluttaja osallistui puolimaratoniin, jonka järjesti isobritannialainen elinkeinonharjoittaja. Kuluttajalta veloitettiin enemmän ulkomaalaisena osallistujana kuin Iso-Britannian asukkailta.
- Belgialainen kuluttaja halusi hankkia monikansallisen, Luxemburgiin sijoittuneen yrityksen ranskalaisilta verkkosivuilta e-lukijan, jossa on sisäänrakennettu ranskalainen sanakirja. Kuluttaja ei onnistunut vaan hänet uudelleen ohjattiin takaisin yrityksen kansainväliseen sivustoon, jossa tuotteessa ei ollut haluttuja ominaisuuksia saatavilla.
- Tilausprosessin aikana saksalainen verkkokauppias pyysi itävaltalaista kuluttajaa ilmoittamaan asuinmaansa. Annettuaan osoitteensa Itävallassa kuluttajaa neuvottiin, että tilaus tulisi tehdä itävaltalaisen verkkosivun kautta, jossa täsmälleen sama paita oli myynnissä kalliimmalla hinnalla.
Keskeiset havainnot
- ECC-verkosto sai vuosina 2013 – 2015 käsiteltäväkseen 532 palveludirektiivin syrjintäsäännöksen tulkintaan liittyvää valitusta. Lisäystä edelliseen tarkasteluajanjaksoon 2010–2012 verrattuna oli 140 %.
- 82% tapauksista koski verkko-ostamista.
- Eniten valituksia kirjattiin kuluttajilta Itävallassa, Italiassa ja Irlannissa.
- 68% valituksista liittyi hintaan tai palvelun sisällön eroavuuksiin. Aiheina olivat elektroniikka, kodinkoneet, ajoneuvot, vaatteet, kirjat, musiikki sekä digitaalisten sisältöjen lataaminen.
- 25% tapauksista koski matkailua ja vapaa-ajan palveluita sisältäen myös matkatoimistojen, majoitusalan yritysten sekä huvipuistojen palvelut.
- Yli 55% liittyi vuokraustoimintaan.
Kuluttajia estettiin asioimasta rajoituksia asettavien yritysten kanssa seuraavilla tavoilla: estetään kuluttajan pääsy verkkosivulle, ohjataan kuluttaja automaattisesti toiselle verkkosivulle, kieltäydytään toimituksesta tai maksusta sekä noudatetaan eri hintoja tai ostoehtoja eri maista oleville kuluttajille.
Suuressa osassa jäsenvaltioita kuluttajaviranomaisilla ei ole toistaiseksi valtuuksia tutkia tai puuttua syrjintäkiellon piiriin kuuluviin valituksiin. Tähän tarvitaan muutos, toteaa Euroopan kuluttajakeskuksen Suomen toimipisteen johtaja Leena Lindström.
Tutustu raporttiin:
Euroopan kuluttajakeskusten selvitys 2016:
”Do Invisible Borders Still Restrict Consumer Access to Services in the EU?”