Etämyynnistä on kyse silloin, kun ostaja ja myyjä eivät ole samanaikaisesti läsnä. Etämyynnissä sopimus tehdään ja sitä edeltävä markkinointi tapahtuu kokonaan sähköpostia, puhelinta, televisiota tai muita etäviestimiä käyttäen. Tyypillistä etämyyntiä ovat postimyynti ja verkkokauppa.
EU:ssa on voimassa niin sanottu etämyyntidirektiivi. Se määrittelee kuluttajansuojan vähimmäistason, jonka jokainen EU-maa joutuu lainsäädännössään takaamaan. Jäsenmaat voivat antaa kuluttajalle paremman suojan kuin direktiivi edellyttää. Muun muassa Suomi on menetellyt näin. Huolimatta yhteisestä kuluttajansuojan perustasosta, kuluttajan oikeudet vaihtelevat EU:ssa jonkin verran riippuen sovellettavasta lainsäädännöstä.
Suomessa etämyyntisäännökset löytyvät Kuluttajansuojalain 6 luvusta. Suomen laki tulee sovellettavaksi, kun ostaja on kuluttaja ja myyjä elinkeinonharjoittaja ja molemmat ovat Suomessa. Suomen kuluttajansuojalaki saattaa toisinaan tulla sovellettavaksi myös rajat ylittävässä kaupassa.
Selvintä sovellettavuus on, kun - kuluttaja on tilannut ja maksanut tavaran Suomessa ja - myyjä markkinoi tuotteitaan Suomeen. Tällöin mainokset tai nettisivut ovat kokonaan tai osittain suomeksi, myyjällä on maksuyhteys tai asiakaspalvelua Suomessa ja tavarat toimitetaan Suomeen.
Etämyyntisäännöksiä ei sovelleta - kahden yksityishenkilön - kahden elinkeinonharjoittajan väliseen kauppaan.
Esimerkki: Jos tilaat tavaran huutokauppasivustojen välityksellä ja myyjä on yksityishenkilö, joka ei käy kauppaa siinä määrin, että hänet olisi katsottava elinkeinonharjoittajaksi, säännöksiä ei sovelleta myyjään. Sama pätee, jos tilaat tuotteet ammattikäyttöön tai jälleenmyytäväksi.
Säännöksiä ei sovelleta lainkaan - rahoituspalveluihin - jakeluautomaatteihin - maksullisiin yleisöpuhelimiin - kiinteää omaisuutta koskeviin oikeuksiin, paitsi vuokraukseen - huutokauppaan.
Lisätietoa rahoituspalveluita koskevasta lainsäädännöstä löytyy direktiivistä rahoituspalvelujen etämyynnistä ja Kuluttajansuojalain 6 a luvusta.
Etämyyntidirektiivin keskeisiä säännöksiä tiedonantovelvollisuudesta, peruutusajasta ja 30 päivän toimitusajasta ei sovelleta - majoitus-, kuljetus-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluiden sopimuksiin, joissa elinkeinonharjoittaja sitoutuu sopimusta tehtäessä suorittamaan ne tiettynä ajankohtana tai määrätyn ajan kuluessa - sopimuksiin, joissa kotiinkantaja toimittaa säännöllisesti elintarvikkeita, juomia tai muita päivittäistavaroita kotiin tai työpaikalle.