EY-asetukset ovat ylikansallista lainsäädäntöä, jotka pätevät yleisesti ja joita sovelletaan sellaisinaan kaikissa jäsenmaissa ilman että ne on muutettu kansalliseksi lainsäädännöksi.
Direktiivit puolestaan on osoitettu jäsenvaltioiden lainsäätäjille, joiden tulee määräajassa saattaa ne osaksi kansallista lainsäädäntöään. Kuluttaja ei suhteessaan elinkeinonharjoittajaan voi vedota suoraan direktiiviin, vaan sitä implementoivaan kansalliseen lainsäädäntöön. Direktiivit takaavat kaikkia jäsenmaita sitovan vähimmäissuojan kuluttajansuojan eri alueilla, mutta jäsenmailla on usein jonkin verran väljyyttä kansallisessa implementoinnissa ja mahdollisuus direktiiviä tiukempaan lainsäädäntöön kunhan ei EU:n perustamissopimusta rikota. Alla mainituista direktiiveistä käy siis ilmi kuluttajansuojan vähimmäistaso Euroopassa, mutta lainsäädäntö saattaa edelleen hiukan vaihdella maittain. Direktiivien alle on sijoitettu ne säädökset, joilla ne on pantu täytäntöön Suomessa.